5 vinkkiä miten luokat, ryhmät ja yhdistykset saavat kerättyä rahaa helposti

Leirintäalue

Useimmilla pari-kolmikymppisillä on hyviä muistoja ala-asteella tehdyistä luokkaretkistä ja leirikouluista. Leirikoulu saattoi kestää lähes viikon, ja sen aikana uitiin, saunottiin ja nukuttiin kavereiden kanssa samoissa huoneissa tai saleissa. Myös jalkapallo- tai esimerkiksi sählyjoukkueen tekemät kisareissut ovat varmasti syöpyneet mieleen. Muillekin lapsille toivoisi tällaisia kokemuksia. 

Kisamatkat, luokkaretket ja muut reissut vaativat rahaa. Rahaa tarvitaan myös muissa harrastusporukoissa ja erilaisissa, pääasiassa aikuisille suunnatuissa yhdistyksissä. Tarvitsisi saada uusia soittimia bändille, tai kunnostaa kyläyhdistyksen kokoontumistilat. Kaikkea rahaa ei voida kerätä jäsenien (tai heidän huoltajiensa) taskusta, joten mikä neuvoksi?

Suomalaiset ovat valmiita auttamaan 

Suomalaiset ovat valmiita auttamaan ja antamaan omastaan. Jopa kolme neljäsosaa suomalaisista osallistuu jollakin lailla hyväntekeväisyyteen. Valtaosa haluaa tehdä hyvää lahjoittamalla satunnaisesti jollekin järjestölle tai yhdistykselle. Rahan lisäksi lahjoitetaan myös tavaraa, ruokaa ja esimerkiksi lahjakortteja. Lahjoittamiseen motivoi useimmiten jokin henkilökohtainen syy, esimerkiksi halu tukea kehitysmaiden lapsia tai mahdollistaa paikallisen löytöeläintalon toiminta. Lahjoittajille on tärkeää, että lahjoitetut rahat tai hyödykkeet kulutetaan johonkin konkreettiseen toimintaan, ja että kohdetta voi pitää luotettavana. Vain alle viidennes harjoittaa hyväntekeväisyyttä, koska haluaa parantaa maailmaa yleisesti.

Se neljännes, joka ei ole valmis osallistumaan erilaisiin keräyksiin, perustelee toimintaansa omalla taloudellisella tilanteellaan, mikä ei salli ylimääräisiä kulueriä. Noin neljäsosa hyväntekeväisyyttä harrastamattomista vetoaa siihen, ettei luota lahjoituksia kerääviin tahoihin.

Jos luokan, seuran tai yhdistyksen kassa kumisee tyhjyyttään, ovat hyvät neuvot talteen. Kolehtia ei saa järjestää ilman asianmukaisia lupia, ja vanhan ajan arpajaisiakin varten on hankittava lupa. Varainhankinnalla voi kerätä rahaa joukkueelle tai luokkaretkeä varten. Kauppa se on mikä kannattaa, sanotaan. Varainkeruukampanjan idea on hieman rumasti sanoen sama kuin missä tahansa trokaamisessa, eli ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Tässä tapauksessa ylihintaan myynti on kuitenkin sallittua ja hyväksyttyä, sillä voitto menee hyvään tarkoitukseen – esimerkiksi lasten kovasti odottamaan reissuun tai kylätaloon, missä yhteisön jäsenet voivat harrastaa ja huvitella. Naapurin Lilli voi jopa ilahtua saadessaan vessapaperia, pesuainetta tai esimerkiksi makeisia suoraan kotiin toimitettuna, eikä pane pahakseen parin euron ylihinnasta.

Toimiva varainkeruukampanja – viisi vinkkiä 

Jotta varainkeruukampanja toimisi, tulee kaikkien ryhmän jäsenten osallistua siihen mahdollisuuksiensa mukaan. Kannattaa myös miettiä sitä, mitä tuotteita myydään. Jos tuotteita ei tarvitse ostaa varastoon, onnistuu kampanja ilman taloudellista riskiä. Jos piparien myynti ovelta ovelle ei onnistukaan, saattaa ryhmällä olla pian kymmeniä piparilaatikoita, joita kukaan ei huoli, mutta joiden ostamiseen on kulutettu viimeisetkin kolikot kirstun pohjalta.

1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Varainhankinta tulee aina aloittaa kokouksesta, jossa ovat paikalla kaikki ryhmän jäsenet tai heidän huoltajansa. Tällöin valitaan vastuuhenkilöt, tilinhoitaja ja kirjanpitäjä. Kokouksen aikana päätetään myös se, mitä rahoille tehdään, jos tavoitesummaa ei saadakaan kokoon. Kaikki yhdessä päätetyt asiat tulee kirjata ylös, jotta epäselvyyksiltä voitaisiin välttyä.

2. Lyhyet ja oikein ajoitetut kampanjat

Ala-asteikäiset eivät jaksa kiinnostua liian pitkäksi venähtävästä kampanjasta, ja myös kiireisten aikuisten kiinnostus ja aika saattavat loppua kesken. Sopiva aika varainkeruukampanjalle on 2–4 viikkoa. Tarvittaessa voidaan pitää toinen kampanja myöhemmässä vaiheessa. 

3. Hyvä kate ja kiinnostava tuote

Vaikka myyntituotteessa olisi hyvä kate, sitä ei kannata ottaa myyntiin, jos sen ei uskota kiinnostavan kohderyhmäänsä. Hyvällä hinta-laatusuhteella varustettu tuote muuttuu vielä kiinnostavammaksi, jos sitä voidaan markkinoida esimerkiksi sataprosenttisella kotimaisuudella, turvallisuudella, helpoilla ja nopeilla toimituksilla tai esimerkiksi tyytyväisyystakuulla. 

4. Kuvasto on parempi kuin varasto

Monia tuotteita voi myydä pelkän kuvaston ja ehkä yhden mallikappaleen avulla. Esimerkiksi sukkia, heijastimia tai pesuaineita ei välttämättä tarvitse sovittaa tai muuten pyöritellä käsissään ennen ostopäätöstä. Myyjä tekee tilauksen vasta, kun asiakas on jo maksanut. Näin seuran tai yhdistyksen käsiin ei jää myymättömiä tuotteita, joissa on kiinni rahaa. 

5. Selkeät, muttei mahdottomat tavoitteet

Selkeät, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet motivoivat lapsia, heidän huoltajiaan tai yhdistyksen jäseniä myymään tuotteita. On ymmärrettävää, ettei kaikilla ole aikaa, kiinnostusta tai edes halua myyntityöhön, joten tavoitteet kannattaa pitää kohtuullisina. Joissain myyntikampanjoissa tuottoprosentti nousee myynnin kasvaessa – mikä mainio lisämotivaattori!